©2017 BY KIRJOILLA. PROUDLY CREATED WITH WIX.COM

Archive

Please reload

Tags

Gösta Sundqvistin laulut vetoavat meihin, sillä me kaikki haluamme tavata Annelin

January 15, 2018

 

 

"Minä halusin tavata Annelin", alkaa Leevi and the Leavingsin kenties tunnetuin kappale Pohjois-Karjala.

 

"Lempikirjailijani Gabriel García Márquez on sanonut, että ensimmäisen lauseen keksimiseen voi mennä enemmän aikaa kuin koko kirjan kirjoittamiseen", kertoi laulun tekijä Gösta Sundqvist Helsingin Sanomien haastattelussa vuonna 1993.

 

Kolumbialainen García Márquez on maagiseksi realismiksi kutsutun kirjallisuuden tyylisuunnan tunnetuin edustaja, jonka merkkiteos Sadan vuoden yksinäisyys löytyy monesta suomalaisesta kirjahyllystä.

 

Göstan toteamus on poimittu on Timo Kalevi Forssin viime vuonna ilmestyneestä Gösta Sundqvist - Leevi and the Leavingsin dynamo -elämäkerrasta, joka sisältää runsaasti muitakin mielenkiintoisia lainauksia Göstan radio- ja lehtihaastatteluista.

 

Gösta ei koskaan kirjoittanut kirjaa (vaikka hän usein puhuikin asiasta). Sen sijaan hän sävelsi, sanoitti, sovitti ja esitti satoja lyhyitä tarinoita laulujen muodossa.

 

Suosionsa huipulla 90-luvun taitteessa Leevi and the Leavings julkaisi albumin lähes vuosittain, ja monet kappaleet nousivat radion soitetuimmiksi. Pyöristyneestä, parrakkaasta ja salaperäisestä Göstasta tuli eräänlainen verryttelyasuinen joulupukki, joka kerran vuodessa jakoi studiostaan lahjoja Suomen kansalle.

 

Göstan paketit sisälsivät usein kovia asioita pehmeissä kääreissä. Leevi and the Leevingsin laulut kertovat muun muassa erilaisuudesta, alkoholismista, syrjäytyneisyydestä, (poikkeavasta) seksuaalisuudesta ja mielenterveydestä.

 

Kappaleessa Pimeä tie, mukavaa matkaa köyhyyteen ajautunut, uupunut perhe ajaa "viimeiseen mutkaan" lasten nukkuessa takapenkillä.

 

Monet muutkin Göstan laulut nostavat ahdistavan palan kuuntelijan kurkkuun, mutta samalla hänen tuotannossaan soi vaikeasti kuvailtava inhimillinen lämpö. "Leevi and the Leavingsin lauluissa sävellys voi mennä valoisasti duurissa, samalla kun teksti on synkkää, mikä luo kiehtovan kontrastin", kuvailee muusikko Olavi Uusivirta Forssin teoksessa.

 

Se kontrasti on Göstan maagista suomalaista realismia.

 

Vaikka monet Leevi and the Leavingsin kappaleet kertovat virheistä, epäonnistumisista ja luovuttamisesta, eivät ne julista, arvostele tai tuomitse: sen sijaan ne armahtavat.

 

Gösta ei tiettävästi piitannut symboliikasta ja arvosteli esimerkiksi Hectoria hänen sanoituksistaan, mutta siitä huolimatta näen Pohjois-Karjalan Annelin vertauskuvana sille, mitä monet meistä etsivät.

 

Anneli on hieman tahraiset ja sopivasti lötköttävät henkiset verkkarihousut.

 

Ne päällä jokainen saa olla sellainen kuin on.

 

Ne päällä jokaisen on lupa antaa periksi.

 

Ne päällä ei tarvitse koko ajan yrittää.

 

Sellaisia tunteita jokainen meistä kaipaa, edes hetkeksi, ja niitä Gösta meille lempeällä äänellään tarjoilee.

 

Dam-dididam.

 

 

 

 

 


 

 

 

 

 

 

Please reload

Recent Posts

Please reload