©2017 BY KIRJOILLA. PROUDLY CREATED WITH WIX.COM

Archive

Please reload

Tags

Mistä sinä olet pois?

September 1, 2017

 

Rovaniemi on kaupunki, missä vietin lapsuuteni ja vartuin mieheksi. Siellä ei ole tapana kysyä ihmisiltä, mistä he ovat kotoisin, vaan mistä he ovat pois.

 

Kysymys on varsin lappilainen - samaan aikaan suora, kiero ja kiehtova. Se saa vastaajan usein hämmentymään ja pohtimaan hetkeksi vastaustaan.

 

Mistä minä olen pois?

 

Sulje silmäsi ja kokeile kysyä sitä itseltäsi. Minne ajatuksesi sinut kuljettavat?

 

Helsingin Sanomien USA:n kirjeenvaihtajana toimiva Saska Saarikoski kirjoitti keväällä kolumnissaan kaipuustaan Suomeen. Saarikosken mukaan hän ei ikävöi Suomesta asioita sinänsä, vaan niihin liittyviä merkityksiä.

 

"Melkein jokainen Helsingin katu ja puisto, mökkimatkan puu tai taukopaikka, kesäinen radio-ohjelma ja saunan narskuva laude ovat imeneet kerroksittain muistoja ja muuttuneet minulle yhtä merkittäviksi kuin baseball-ottelun hot dog amerikkalaiselle", Saarikoski kirjoittaa.

 

Minäkin kaipasin tuttuja asioita muuttaessamme Helsingistä Berkeleyn kaupunkiin Kaliforniaan, ainakin aluksi. Vaikka elimme näennäisesti melko samankaltaisessa länsimaalaisessa ympäristössä kuin Suomessa, loistivat tutut merkitykset poissaolollaan.

 

Merkitykset ovat poisolemisen tunteen keskiössä. Missä ikinä olemmekin, alamme rakentaa ympärillemme eräänlaista merkitysten palapeliä, jonka palaset syntyvät paikkaan liittyvistä ajatuksista, tunteista, ihmisistä ja kokemuksista. 

 

Ensimmäisen itsenäisen merkitysten palapelin rakensin Australiassa, missä vietin vuoden vaihto-oppilaana 17-vuotiaana nuorukaisena. Silloin en vielä tiennyt, ettei vanhan palapelien paloja voi raahata mukanaan ja liittää väkisin uuteen.

 

Vaihto-oppilasvuoteni jouluaattona pyysin talon emäntää valmistamaan minulle riisipuuroa, sillä kaipasin jotain tuttua asiaa lievittämään koti-ikävääni. Kun löysin löysästä ja hieman oudon makuisesta riisivellistäni mantelin, toivoin mielessäni vain yhtä asiaa.

 

Kotiin.

 

Sinne, missä riisipuuro syödään mummilan pyörän pöydän ääressä joulurauhan julistamisen jälkeen.

 

Berkeleyssä halusimme antaa palapelimme rakentua kaikessa rauhassa, ja hiljalleen asiat alkoivatkin löytää paikkansa ja merkityksensä: kouluaamujen viileä raikkaus, lähialueiden leikkipuistot, työpaikan tutut kollegat, sunnuntaiaamujen pannukakut, terassimme viereisen männyn oksalla viihtyvä kolibri, retket punapuumetsiin, nimeni muistava kantakahvilan myyjä...

 

Sitten tulikin aika palata kotiin. Moni osa Berkeleyn palapelistämme tulee varmasti hukkumaan, haalistumaan tai sekoittumaan muiden palapelien muistoihin, mutta uskon, että sen kuva on tarpeeksi vahva erottuakseen vielä vuosienkin jälkeen. 

 

Muistan edelleen myös Australiassa viettämäni vuoden ihmeellisen, eukalyptyksentuoksuisen palapelin.

 

Ja Rovaniemen, aina Rovaniemen.

 

Mistä me olemme pois?

 

Kaikista niistä paikoista, joissa elämän palaset ovat joskus loksahtaneet paikoilleen ympärillämme.

 

 

 

Please reload

Recent Posts

Please reload